Tuotteen valmistus

Polttoaineiden hankinta

Öljyjalostamo
http://www.tat.fi/aarre/oljyn-jalostus/

Polttoaineet tulevat NEOT:ilta. NEOT hankkii öljytuotteita useilta lähialueen jalostamoilta, jotka sijaitsevat pääosin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Puolassa.

Tärkeä hankintalähde on St1:n öljyjalostamo Göteborgissa. Jalostamon vuosikapasiteetti on noin 4,8 miljoonaa kuutiometriä. Tuotannosta noin neljännes on bensiiniä, noin puolet dieseliä ja lentopetroolia sekä noin neljännes raskasta polttoöljyä. Raaka-aineena käytetään pääosin Pohjanmerellä tuotettuja raakaöljyjä. Pääosa tuotteista menee Ruotsin markkinoille, mutta merkittäviä määriä moottoribensiiniä ja dieseliä tuodaan myös Suomeen. 
Biokomponenttien hankinnassa NEOT hyödyntää St1 Biofuelsin Suomessa tuottamaa jätepohjaista etanolia, Göteborgin etanolilaitosta sekä Haminassa sijaitsevaa etanolin absolutointitehdasta. 

Jalostusprosessi

Tislaustorni
http://www.tat.fi/aarre/oljyn-jalostus/tislaustorni/

  1. Raakaöljyn suolanpoisto
  2. Tislaus

    Haihtuvuudeltaan erillaiset hiilivedyt erotellaan toisistaan tislaustornissa. Tislaustorni on kuin korkea kattila, jossa on välipohjia. Mitä alemmas mennään, sitä korkeammaksi lämpötila tislaustornissa muuttuu. Öljy pysyy jatkuvasti suljetussa tilassa ja sopivassa lämpötilassa, joten se ei syty palamaan korkeista lämpötiloista huolimatta. Tislaustornin eri osissa on eri lämpötilat ja kussakin osassa pääsevät ulos vain tietyt hiilivedyt. Tällaista aineiden erottelua haihduttamalla sanotaan tislaukseksi.

    Tislaustornissa kuumimmat osat ovat alhaalla ja viileimmät ylhäällä. Helposti höyrystyvät kevyet aineet jatkavat matkaansa ylös tornissa. Ne muuttuvat takaisin nesteeksi kun lämpötila laskee sopivaksi

  3. Rikinpoisto
  4. Lisäaineistus (jalostamolla tai varastossa)

Polttoaineiden laatuvaatimukset

Polttoaineiden laatuvaatimuksia on kolmentasoisia:

  1. lakisääteiset vaatimukset
  2. laatustandardien vaatimukset 
  3. markkinalähtöiset vaatimukset

Lakisääteiset vaatimukset ovat pakollisia ja viranomaisen valvomia ominaisuuksia. Lakisääteiset vaatimukset liittyvät lähinnä ihmisten terveyteen, luontoon sekä turvalliseen polttoaineiden varastointiin, kuljetukseen ja käsittelyyn.

Alle listatuissa direktiiveissä on määritelty energian säästötavoitteet, kestävän kehityksen kriteerit, polttonesteiden laatuvaatimukset ja niistä johdetut kansalliset tavoitteet ja lainsäädäntö.

Polttoaineiden laatudirektiivi (FQD, Fuel Quality Directive):

  • Direktiivi 98/70/EY, voimaan 2000
  • Direktiivi 2003/17/EY, voimaan 2005 
  • Direktiivi 2009/30/EY, voimaan 2011, sis. kasvihuonekaasupäästöjen seurannan ja vähentämismekanismin.

Uusiutuvan energian käytön direktiivi (RED, Renewable Energy Directive):

  • Direktiivi 2003/30/EY, voimaan 2005, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä
  • Direktiivi 2009/28/EY, voimaan 2011, uusiutuvista lähteistä olevan energian käytön edistämisvelvoite

Pakokaasupäästövaatimusten myötä on syntynyt koko öljyalaa koskevia polttoaineiden laatuvaatimuksia eli standardeja, jotka ovat eräänlaisina sopimuksia. Alla luetellut EN-standardit on laadittu öljynjalostuksen ja laitevalmistajien yhteistyönä. Standardit ovat suosituksia, joiden käyttöä viranomaiset saattavat vaatia. Kansalliset lait menevät standardien ohi, mikäli jokin maa päättää vaatia standardia tiukempia tai sen ulkopuolisia ominaisuuksia.

DieselEN 590:2013
BensiiniEN 228:2012
EtanoliEN 15376:2014
E85CEN/TS 15293:2011
PolttoöljyKansallinen SFS 5968:2009
BiokomponentitFAME: EN 14214:2014
HVOCEN/TS 15940:2012 (tulossa EN 15940)

Markkinalähtöiset vaatimukset ylittävät standardin vaatimukset ja niillä sovitetaan laatu paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Jakeluyhtiöt erottautuvat toisistaan omilla markkinalaaduillaan.

Biovelvoite

Biovelvoitelaki edellyttää, että markkinoilla on oltava biopolttoainetta.

Perustana:

  1. Polttoaineiden laatudirektiivi (FQD, Fuel Quality Directive)
  2. Uusiutuvan energian käytön direktiivi (RED, Renewable Energy Directive)

Direktiiveissä on määritelty

  • Energian säästötavoitteet
  • Kestävän kehityksen kriteerit
  • Polttonesteiden laatuvaatimukset ja niistä johdetut kansalliset tavoitteet ja lainsäädäntö

Biovelvoitelaki edellyttää, että markkinoilla on oltava biopolttoainetta. EU:ssa on asetettu sitova velvoite vuoteen 2020 mennessä nostaa bio-osuus 20 %:iin kaikesta energiasta ja bio-osuus 10 %:iin liikenteessä käytetystä energiasta (direktiivi 2009/28/EY). Suomi on asettanut EU:ta tiukemman tavoitteen uusiutuvan energian osuudelle liikenteessä ja tavoittelee 20 prosentin osuutta vuonna 2020.

Suomessa 95-oktaanisen bensiinin etanolipitoisuutta lisättiin vuoden 2011 alussa, jotta liikennepolttoaineisiin liittyvät biovelvoitteet voidaan täyttää. Bio-osuuden kasvattaminen nestemäisissä polttoaineissa on nopein ja edullinen tapa vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Suomen biojakeluvelvoite, % energiasta

2008200920102011201220132014201520162017201820192020
244666681012151820

Polttonesteiden verotus

Bensiinin ja dieselöljyn verotus koostuu valmisteverosta eli polttoaineverosta sekä arvonlisäverosta.

Bioperäisten polttoaineiden lämpöarvot ja hiilidioksidipäästöt ovat pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden, joten biopolttoaineiden verotus on fossiilia polttoaineita kevyempi. Toisin sanoen huoltoasemalla myytävässä bensiini- tai dieselpolttoainelitrassa on veroa sen mukaisesti, minkä verran se sisältää moottoribensiiniä tai dieselöljyä ja minkä verran erilaisia biokomponentteja

Arvonlisävero on 24 % tuotteen arvonlisäverottomasta hinnasta. Arvonlisävero maksetaan polttoaineen koko hinnasta, myös hintaan sisältyvästä valmisteverosta.

Käyttövoimavero tai dieselvero on ajoneuvoverolain perusteella perittävän ajoneuvoveron osa, joka peritään niiltä, jotka eivät käytä ajoneuvonsa polttoaineena bensiiniä. Verolla halutaan tukea hyötyliikenteen polttoainekustannuksia. Tästä syystä dieselkäyttöisistä henkilöautoista maksetaan vuotuista käyttövoimaveroa tasapainottamaan polttoaineverojen eroa.

Miksi polttoainetta verotetaan?

Polttoaineverotusta käytetään Suomessa yleisesti verotusinstrumenttina, jonka avulla kerätään varoja yhteiskunnan toimintoihin.

Nestemäisten liikennepolttoaineiden verotus on ympäristöperusteista, ja veron määrä perustuu tuotteen energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin. Liikenteen polttoaineilla myös lähipäästöt vaikuttavat verotasoon.

Lue verotuksesta lisää: http://www.oil.fi/fi/oljy/polttoaineverotus

Takaisin ylös