arrow-right Takaisin artikkeleihin

Liikkumisen tulevaisuus - Ihminen liikkuu aina

Liikkumisen tulevaisuudesta voimme varmuudella ennustaa ainakin sen, että ihmisellä tulee aina olemaan tarve liikkua ja hän tulee aina liikkumaan. ”Näin on aina ollut ja näin tulee aina olevan”, kuuluisan kirjan sanoja lainaten. Myös liikkumisen ja kuljetusten määrää sekä muotoa tulevina lähivuosikymmeninä voidaan kohtuullisella tarkkuudella arvioida. Ajoneuvo- ja voimansiirtoteknologioiden kehittymisen nopeutta, jolla esimerkiksi alennettaisiin sähköautoilun kustannukset tavallisen autoilijan kukkarolle sopivaksi, onkin jo sitten vaikeampi ennustaa. Mutta perataan ensin hieman tärkeintä perusasiaa – meidän omaa käyttäytymistämme. 

 

Käyttäytymisellä ja liikennemuotojen valinnalla on suurin merkitys liikenteen energiatarpeen ja päästöjen kehitykselle. Esimerkiksi lentoliikenteen vuotuisen kasvun ennustetaan olevan 3–5 % tulevina vuosikymmeninä. Lentoliikenteessä käytetään tällä hetkellä vuosittain noin 260 miljoona tonnia JET A-1 -polttoainetta. Pelkkä vuotuinen kasvu on siis noin 10 miljoonaa tonnia, mikä on kymmeniä kertoja enemmän kuin mitä lentoliikenteeseen soveltuvia biopolttoaineita on globaalisti tällä hetkellä saatavilla. Ja niin kauan kuin lentokerosiinia valmistetaan raakaöljystä, valmistetaan automaattisesti myös bensiiniä, dieseliä ja muita mineraaliöljytuotteita, jotka käytetään jossain maailman kolkassa riippumatta siitä, montako sähkö- tai vetyautoa Suomeen on rekisteröity. Paras ilmastoteko on siis aina valita juna lentämisen sijaan.

 

Yksityisautoilija tekee tärkeimmän ilmastopäätöksensä autokaupassa

Maanpinnalle siirryttäessä liikkumisen ja autoilun energiatehokkuuden kehittäminen on keskeinen keino ilmastopäästöjen hillitsemisessä. Tämä on erityisen tärkeää huomioitaessa maailman väkiluvun kasvun ja yleisen vaurastumisen liikennettä ja kuljetuksia globaalisti lisäävä vaikutus. Rationaalisesti ajatellen uudet yksityisautot tulisi suunnitella esimerkiksi 100-120 km/h huippunopeuteen, samalla logiikalla kuin hehkulamput kiellettiin tai pölyimureille on suunniteltu maksimitehoja. Mutta tässä kysymyksessä palataankin jo sitten psykologiaan ja ihmisten mielihaluihin, ja suurten autonvalmistajamaiden motiiveihin. Koska autojen huippunopeuden rajoittaminen ei ole näköpiirissä, katse kohdistuu autoilijan valintojen merkitykseen. Tärkein valinta tehdään autokaupassa. Ostaessaan vähän kuluttavan auton, riippumatta sen käyttövoimasta, tekee yksilö ympäristön kannalta aina parhaan valinnan – jos siis ylipäätään on päättänyt olevansa yksityisautoilija.

Vaikka uusista käyttövoimista, kuten sähköstä tai vaikkapa vedystä, yleisesti puhutaan eniten, niiden merkitys on tulevina vuosikymmeninä ilmastolle ehkä vähäisin. Kun samaan keskusteluun vielä sotketaan käsitteet digitaalisuus, äly, itseajavat autot ja liikenteen uudet palvelut, saadaan vaikutelma jostain äkillisestä ihmepelastumisesta. Todettakoon nyt näistä muotitermeistä ainoastaan sen verran, että nämä kaikki ovat täysin riippumattomia auton käyttövoimasta, ja että niitä kannattaa siten edelleen kehittää omista lähtökohdistaan. Niissä voi hyvinkin olla merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

 

Hinta sähköautoilun hidasteena

Sähköautoilun kehittymisen suurin hidaste on sähköautojen korkea hinta, jossa tärkein yksittäinen tekijä on akkukustannus. Useat tahot ennustavat, että kun akkujen kustannus putoaa tasoon 100-200 €/KWH, sähköautoista tulee ensirekisteröintien valtavirtaa. Kukaan ei tällä hetkellä pysty täsmällisesti sanomaan, milloin tämä tapahtuu vai tapahtuuko koskaan.

Tällä hetkellä ei ole myöskään yleisessä tiedossa, tai ainakaan julkisessa keskustelussa esillä, missä tasossa akuston kustannus todellisuudessa liikkuu. Jotain osviittaa siitä voi saada vertailemalla perinteisen polttomoottoriauton ja sähköauton verottomia jälleenmyyntihintoja. Esimerkiksi VW e-Golfin (85kW) hinta, jossa akun koko on 24,2 kWH, oli vuoden vaihteessa karkeasti 20 000 euroa vastaavaa bensiini-Golfia kalliimpi. Jos hintaero selittyisi yksin akun hinnalla, mikä tuskin on koko totuus, muodostuisi akun yksikköhinnaksi 825 €/kWH, josta 1,8 kertoimella yksikkökustannukseksi saataisiin noin 460 €/kWH.

Mitä vauhtia akkuteknologian kehitys tällä hetkellä etenee, ja koska kustannustaso on tavalliselle autoilijan kukkarolle sopiva, en tiedä. Mutta sähköautoilua edistävien tahojen mukaan se hetki on nurkan takana. Tästä näkökulmasta looginen johtopäätös on se, että antaa sähköautojen tulla Suomeen markkinaehtoisesti, ilman että niiden hankintaa tuetaan yhtään nykyistä enempää. Tällä hetkellähän verotuki e-Golf hankittaessa on noin 1 800 euroa. Sähköautojen latauspisteverkosto muodostuu kyllä nopeasti ja markkinaehtoisesti kun sähköautot alkavat merkittävästi yleistyä.

 

Kotimainen kaasuautoilu

Suomen kaltaisessa harvaan asutussa suuressa maassa kaasuautoilu sopii logistisesti sinne, missä verkosto on olemassa tai minne se on markkinaehtoisesti rakennettavissa. Selkein käyttäjäkunta on ns. captive fleet -tyyppinen ajoneuvokalusto (esimerkiksi jakeluautot, jäteautot jne.), joilla on säännöllinen reitistö tai toiminta-alue, jossa järkevästi sijoitettu kaasun tankkauspisteverkosto. Tyypillisesti toiminta rakentuu bilateraalisille sopimuksille. Ideaalitapauksissa sama verkko tai verkosto voisi myös palvella kaasukäyttöisiä yksityisautoja. Ajoneuvoteknologia itsessään on tunnettua ja kypsää, eikä se muodosta estettä kaasuautoilun laajentumiselle.

 

Autokanta Suomessa 2030-luvulla

Koska Suomen ajoneuvokannan muuttuminen kokonaan kestää noin 20 vuotta, voidaan jo nyt ennustaa kohtuullisella tarkkuudella se, millaisilla käyttövoimilla täällä liikutaan 2030-luvulla. Polttomoottoritekniikka tulee edelleen olemaan vallitseva. Siksi on tärkeää jatkaa panostuksia siihen, että vähähiilisempiä ratkaisuja on nykyistäkin enemmän saatavilla nyt ja 2030-luvulla vallitsevaan autokantaan. Ratkaisu on käytännössä kehittyneet biopolttoaineet, joiden osuus Suomen maantieliikenteen energiakulutuksesta on jo nyt lähes 15 %. Tätä osuutta voidaan järkevästi ja kustannustehokkaasti kasvattaa noin 25 % tasoon vuoteen 2030 mennessä.

Ihmeitä ei tapahdu nopealla aikataululla. Ilmastotaistelussa on tärkeää ottaa käyttöön niitä keinoja, jotka ovat kulloinkin olemassa – samalla kun etsitään uusia ratkaisuja. Kun markkinoille tuodaan uusia ratkaisuja, tulee pitää pää kylmänä ja kukkaron nyörit tiukalla.

arrow-right
Edellinen
Katsaus käyttövoimiin

27.03.17

Seuraava
Bittikilometrejä

15.01.18

arrow-left

Liittyvät artikkelit

Lue kaikki arrow-left